KKO 2021:47 – Takaisinottovelvollisuus

Korkein oikeus on ottanut tuoreessa ratkaisussaan KKO 2021:47 kantaa työnantajan takaisinottovelvoitteeseen. Työsuhdejuristit Oy avusti päämiestään menestyksekkäästi korkeimpaan oikeuteen edenneessä jutussa, jossa korkein oikeus lopulta katsoi, ettei työnantaja ollut rikkonut takaisinottovelvoitettaan.

Työnantaja oli käynyt yhteistoimintaneuvottelut 16.3 – 27.4.2015, joiden päätteeksi se oli joutunut irtisanomaan 13 työntekijää. Jutussa kantajana olleen A:n työsopimus oli irtisanottu 27.4.2015 taloudellisista, tuotannollisista ja toiminnan uudelleen järjestelyistä johtuvista syistä siten, että työsuhde oli päättynyt 27.10.2015. Työsopimuslain 6 luvun 6 §:ssä säädetty takaisinottoaika oli päättynyt A:n kohdalla 27.7.2016.

A oli vedonnut kanteessaan siihen, että työnantaja oli rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan, kun se oli siirtänyt, vakinaistanut ja palkannut pian takaisinottoajan jälkeen työntekijöitä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita A oli tehnyt. Työnantaja kiisti kanteen sillä perusteella, ettei sillä ollut takaisinottoaikana vielä tietoa uusien työntekijöiden tarpeesta.

KKO katsoi, että työntekijöiden vakinaistamista ja palkkaamista koskevat päätökset tehtiin takaisinottoajan jälkeen. KKO:n mukaan työnantaja oli saattanut myös uskottavaksi, että päätöksentekoa uusien työntekijöiden palkkaamisesta ei ollut siirretty A:n takaisinottoajan päättymisen jälkeiseen aikaan takaisinottovelvollisuuden kiertämiseksi.  Lisäksi KKO katsoi, ettei A:lla myöskään ollut etuoikeutta tulla valituksi sairauslomasijaisuuksiin.  KKO katsoi näin ollen toisin kuin hovioikeus, ettei työnantaja ollut rikkonut takaisinottovelvollisuuttaan missään A:n väittämissä työtehtävien tarjoamatta jättämisissä, jotka A oli esittänyt kannevaatimuksensa perusteeksi.

KKO:n tuomio on tärkeä takaisinottovelvollisuuden ulottuvuuksia määrittävä ratkaisu. Esimerkiksi KKO:n mukaan se, että yhtiön olisi hovioikeuden katsomin tavoin jo takaisinottoaikana pitänyt pystyä päättelemään U:n sairausloman jatkuminen, ei riitä osoittamaan, että työnantaja olisi lykännyt U:n irtisanomista koskevia järjestelyitä ja siitä aiheutuvia palkkauksia takaisinottoajan päättymisen jälkeiseen aikaan. Ratkaisussa myös vahvistettiin KKO:n jo aiemmin omaksuma käsitys siitä, että liiketoiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuva työntekijän siirto voidaan toteuttaa myös takaisinottoaikana ilman, että työnantajan menettely rikkoo takaisinottovelvollisuutta (vrt. KKO 2010:43).

Tags: , ,


Ota yhteyttä