Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus määräaikaisissa työsopimuksissa

KKO 2017:55: Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus ulottuu tietyissä tapauksissa myös määräaikaisiin työsopimuksiin

Korkein oikeus pohti ratkaisussaan KKO 2017:55 sitä, onko määräaikaisille työsopimuksille ollut laillinen peruste tilanteessa, jossa työntekijällä ei ole ollut laissa säädettyä kelpoisuutta sosiaalityöntekijän tehtäviin. Lisäksi korkein oikeus ratkaisi kysymyksen siitä, onko työnantaja laiminlyönyt työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden samassa asiassa.

Asian tausta
Kyse oli työntekijä H:sta, joka oli työskennellyt kuntayhtymän palveluksessa sosiaalityöntekijänä yli kahdeksan vuoden ajan 16 peräkkäisellä määräaikaisella työsopimuksella. H:lla ei ollut sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain 3 § :n mukaista kelpoisuutta sosiaalityöntekijän tehtäviin. Sosiaalihuollon kelpoisuuslaki mahdollistaa kuitenkin sen, että sosiaalityöntekijän tehtävään voidaan valita henkilö, joka ei täytä kelpoisuusehtoja. Edellytyksenä on se, ettei tehtävään ole ollut saatavilla kelpoisuusehdot täyttävää työntekijää. Tällainen henkilö voidaan valita tehtävään enintään vuodeksi.

Perusteltu syy solmia määräaikaisia työsopimuksia
Korkein oikeus katsoi, että epäpätevyys oli perusteltu syy tehdä työsopimus määräaikaisena sosiaalihuollon kelpoisuuslain 12 § :ssä edellytetyllä tavalla enintään vuoden ajaksi, koska sosiaalityöntekijän tehtävään ei ollut saatavilla kelpoisuusvaatimukset täyttäviä sosiaalityöntekijöitä. Työsopimuksia saatiin tässä tapauksessa myös ketjuttaa, koska työnantajan tarve epäpätevän työntekijän työpanokselle oli tilapäistä siihen asti, kunnes tehtävään saadaan palkattua kelpoisuusehdot täyttävä työntekijä. Kuntayhtymä oli siten menetellyt korkeimman oikeuden mukaan aivan oikein solmiessaan työsopimukset määräaikaisina.

Korkein oikeus painotti ratkaisussaan, että H:n työsuhdetta olisi tullut pitää toistaiseksi voimassa olleena siinä tapauksessa, että hänellä olisi ollut laissa edellytetty kelpoisuus sosiaalityöntekijän tehtävään. Työnantajan työvoimatarve oli ollut pysyvää. Tämä päättelyketju vastaa voimassa olevaa oikeuskäytäntöä. Korkeimman oikeuden ratkaisun mielenkiintoisin päätelmä koskee kuitenkin työnantajalle asetetun työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden tulkintaa.

Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden laajentaminen
Työsopimuslain 7 luvun 4 § :ssä säädetty työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden mukaan ennen työsuhteen päättämistä työnantajan tulee selvittää, voidaanko työntekijälle tarjota muuta työtä. Työnantajan on lisäksi järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena. Työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus koskee toistaiseksi voimassaolevia työsopimuksia. Selvyyden vuoksi korostettakoon, että vaatimus ei koske määräaikaisia työsopimuksia, eikä ketjusopimuksia silloin, kun niille on laillinen peruste.

Korkein oikeus totesi ratkaisun perusteluissa, että tapauksen olosuhteissa H:n asema on rinnastettavissa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Kuntayhtymän olisi tämän vuoksi tullut ennen määräaikaisen työsopimuksen päättymistä selvittää, olisiko H:lle voitu tarjota muuta työtä tai järjestää hänelle uusien tehtävien edellyttämää koulutusta työsopimuslain 7 luvun 4 § :n nojalla.

Perusteluissa on korostettu työntekijöiden tasapuolista kohtelua. Työntekijä olisi ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, jos hänellä olisi ollut lain edellyttämä pätevyys. Työntekijää ei siten olisi saanut laittaa tässä suhteessa eriarvoiseen asemaan. Kuntayhtymä oli laiminlyönyt lakimääräisen velvollisuutensa ja päättänyt työsopimuksen työsopimuslain perusteiden vastaisesti. Se velvoitettiin maksamaan H:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Mitä ratkaisusta seuraa?
Ratkaisu laajentaa työnantajan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuuden myös tiettyihin määräaikaisiin työsopimuksiin. Uusi linjaus on siinä mielessä rajattu, että se koskee ainoastaan työtä, jossa pätevyysvaatimukset on säädetty lailla. Kriittiset kannanotot korkeimman oikeuden ratkaisua kohtaan ovat kuitenkin perusteltuja, kun ottaa huomioon, ettei työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuudesta määräaikaisten työsopimusten osalta ole säädetty laissa.

Susanna Suokanto
20.2.2018

Lue myös