Työsopimuslain muutos – Työsuhteen määritelmää täydennetään 1.7.2023 alkaen
Työsopimuslain ja oikeuskäytännön mukaan arvioidaan, milloin työtä tehdään työsuhteessa ja milloin yrittäjänä. Työntekijänä työskentelyn ja yrittäjyyden rajanvedolla on huomattava merkitys esimerkiksi eläke- ja tapaturmavakuuttamiseen liittyen ja sen suhteen kenelle mikäkin velvollisuus oikeussuhteessa kuuluu.
Työsuhteen perustunnusmerkistöstä säädetään työsopimuslain 1 luvun 1 §:ssä. Sen mukaan arvioidaan, onko tehtävä työ työsuhteista vai ei:
”Tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan.”
Työsuhteen tunnusmerkkejä ovat työn tekeminen, työsuorituksen hoitaminen henkilökohtaisesti, toimiminen työnantajan lukuun, sopimusperusteisuus, suorituksen vastikkeellisuus sekä työn tekeminen työnantajan johdon ja valvonnan alaisena. Kaikkien tunnusmerkkien tulee lähtökohtaisesti täyttyä, jotta kyse olisi työsuhteesta.
Työelämä on muuttunut entistä monimuotoisemmaksi ja esimerkiksi niin sanottu alustatyö on lisääntynyt. Monimuotoisuudesta seuraa toisinaan hankalia rajanvetotilanteita, onko kyseessä työsuhteessa toimiva työntekijä vai yrittäjä. Esimerkiksi ruokalähettien asemasta on olemassa ristiriitaista oikeuskäytäntöä, ja viranomaiset ja tuomioistuimet ovat pitäneet lähettejä vaihtelevasti joko alustayritysten työntekijöinä tai yrittäjinä.
Työsopimuslain 1 luvun 1 § muuttuu 1.7.2023 alkaen seuraavasti:
”Tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työsuhteen olemassaolo arvioidaan kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon työn tekemisen ehdot, olosuhteet, joissa työtä tehdään, osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.”
Lakiin sisältyvää voimassa olevaa listausta työsuhteen tunnusmerkeistä ei muuteta. Uutta on lisäys kokonaisharkinnan tekemisestä tulkinnanvaraisissa ja epäselvissä tilanteissa, eli silloin jos työsuhteen olemassaolo jää työsuhteen perustunnusmerkistöä arvioimalla edelleen epäselväksi. Muutetussa säännöksessä luetellaan seikkoja, jotka otetaan kokonaisharkinnassa huomioon. Näitä seikkoja ovat:
– työn tekemisen ehdot,
– olosuhteen, joissa työtä tehdään,
– osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta ja
– muut osapuolten tosiasialliseen asemaan oikeussuhteessa vaikuttavat seikat.
Työntekosuhteen nimeäminen esimerkiksi yrittäjäsuhteeksi ei ratkaise oikeussuhteen luonnetta, jos tosiasialliset työnteon olosuhteet eivät vastaa tätä nimikettä. Epäselvissä tilanteissa rajanveto yrittäjyyden ja työntekijäaseman välillä on tähänkin mennessä tehty tosiasiassa kokonaisarvioinnin avulla. Ratkaisu oikeussuhteen luonteesta tehdään kaikkien työn tekemiseen ja teettämiseen vaikuttavien seikkojen perusteella. Jatkossa kokonaisharkinta ja siinä huomioitavia tekijöitä on nimenomaisesti kirjattu lakiin. Nähtäväksi jää, onko työsuhteen tunnusmerkistön täydentämisellä käytännössä merkitystä.
