Työntekijän loukkaantuminen matkalla asiakkaan luota toiselle pysähtyessään auttamaan ulkopuolista henkilöä oli työtapaturma (KKO:2026:58)
Mistä asiassa oli kyse?
Korkein oikeus otti tuoreessa ennakkotapauksessaan kantaa siihen, oliko työntekijän polven vammautuminen työtapaturma, kun polvi vioittui matkalla asiakkaan luota toiselle työntekijän jäädessä auttamaan maahan kaatunutta henkilöä. Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, oliko kyse työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella korvattavasta työtapaturmasta.
Alemmat asteet arvioivat, ettei kyse ollut työtapaturmasta
Vakuutusyhtiö, tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus katsoivat, ettei kyse ollut työtapaturmasta. Vakuutusoikeus katsoi muun ohessa, että vain matkustettaessa sattunut tapaturma voidaan korvata mainitussa säännöksessä tarkoitettuna työssä sattuneena tapaturmana, ja että vain matkantekoon tavanomaisesti liittyvä toiminta kuuluu matkustamiseen. Matkan varrelle sattuneen ulkopuolisen henkilön auttaminen ei vakuutusoikeuden mukaan ollut sellaista matkantekoon tavanomaisesti liittyvää toimintaa, joka kuuluisi korvattavuuden piiriin.
Korkein oikeus piti loukkaantumista työtapaturmana
Korkein oikeus totesi, että työtapaturmana korvattavan tapaturman tulisi sattua matkustettaessa ja että matkustamiseen kuuluu matkantekoon tavanomaisesti liittyvä toiminta esimerkiksi pysähdyksineen kulkuneuvon vaihtoa varten. ”Hallituksen esityksen yleisperusteluissa on puolestaan silloista oikeustilaa kuvattaessa todettu, että ihmishenkeä pelastettaessa sattuneet tapaturmat korvataan työtapaturmana silloin, kun pelastaminen tapahtuu työnteon yhteydessä. Vapaa-aikana tai esimerkiksi työmatkalla henkeä pelastettaessa sattunutta tapaturmaa ei tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaan katsota työtapaturmaksi”, korkein oikeus totesi viitaten lain perusteluihin.
Korkein oikeus arvioi, että työntekijä oli matkustamassa työkohteiden välillä työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Tuon matkan aikana hän oli ryhtynyt auttamaan huonovointiselta vaikuttanutta ikääntynyttä henkilöä: ”Työtapaturma- ja ammattitautilain 21 §:n mukaisesti työssä sattuneena tapaturmana pidetään työtehtävästä johtuvan matkustamisen yhteydessä sattunutta tapaturmaa. Korkein oikeus toteaa matkustamiseen kuuluvan matkan tekemiselle ominaisen toiminnan, joka lain perustelujen mukaan voi käsittää myös ennakoimattomasti keskeytyneen matkan jatkamisen kannalta välttämättömän toiminnan.”
Korkein oikeus totesi, että pelastustoimen laiminlyöntiä koskeva rikoslain 21 luvun 15 §:n rangaistussäännös asettaa sille, joka tietää toisen olevan hengenvaarassa tai vakavassa terveyden vaarassa, yleiseksi kansalaisvelvollisuudeksi luonnehditun velvollisuuden hankkia tai antaa sellaista apua, jota hänen mahdollisuutensa ja tilanteen luonne huomioon ottaen kohtuudella voidaan häneltä edellyttää. Korkein oikeus katsoi, että työntekijällä oli huonovointiselta vaikuttaneen ja sittemmin kaatuneen iäkkään henkilön kohdatessaan ollut perusteltu syy arvioida henkilön olevan vakavassa terveyden vaarassa ja välittömän avun tarpeessa. Hänellä on siten ollut velvollisuus keskeyttää matkansa ja antaa sellaista apua, jota häneltä on voitu kohtuudella edellyttää.
Korkein oikeus perusteli, että: ”A:lla ollut auttamisvelvollisuus on siten estänyt häntä jatkamasta matkaansa työntekopaikkaansa ennen kuin hän on ryhtynyt toimenpiteisiin apua tarvinneen henkilön auttamiseksi. Henkilöä auttaessaan A on siten tehnyt matkan jatkamisen kannalta välttämättömiä toimia. Korkein oikeus katsoo, että käsillä olleissa olosuhteissa A:n tapaturma on sattunut työtehtävästä johtuvan matkustamisen yhteydessä.” Korkein oikeus piti vahinkotapahtumaa siten työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla korvattava.
Lue koko ratkaisu täältä
Ota yhteyttä
