Korkeimman oikeuden ratkaisu työntekijän oikeudesta palkkaan työpaikkaa kohdanneen poikkeuksellisen syyn vuoksi (KKO 2026:49)
Mistä KKO:n ratkaisussa oli kyse?
KKO:n tuoreessa ennakkopäätöksessä arvioitiin tapausta, jossa työnantaja oli katsonut koulunkäynninohjaaja A:n työnteon estyneen koronaviruspandemiasta johtuneiden rajoitustoimien vuoksi. Kaupunki oli tämän perusteella keskeyttänyt A:n työnteon ja maksanut hänelle keskeytysajalta palkkaa vain 14 päivältä.
Työsopimuslain 2:12 mukaan jos työntekijä on estynyt tekemästä työtään työpaikkaa kohdanneen tulipalon, poikkeuksellisen luonnontapahtuman tai muun sen kaltaisen hänestä tai työnantajasta riippumattoman syyn vuoksi, työntekijällä on oikeus saada palkkansa esteen ajalta, enintään kuitenkin 14 päivältä.
Palkaton jakso oli alkanut 3.4.2020. Kaupunki oli 17.4.2020 ilmoittanut lomauttavansa A:n ajalla 17.4.–30.6.2020. Kaupunki oli 13.5.2020 pyytänyt A:ta palaamaan työhön koululle 14.5.2020 alkaen. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko kaupunki velvollinen maksamaan A:lle palkkaa myös 3.4.-13.5.2020.
Korkein oikeus katsoi, että työntekijä ei ollut estynyt tekemästä työtään
Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että työpaikkaa oli kohdannut työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu tapahtuma.
KKO arvioi, että koronaviruspandemia ja siitä johtuneet rajoitukset ovat olleet kaupungista riippumattomia, ennalta-arvaamattomia ja poikkeuksellisia, eikä kaupungilla ole ollut käytettävissään ollein kohtuullisin toimenpitein mahdollisuutta varautua nopeasti kehittyneeseen tilanteeseen tai poistaa sen vaikutuksia. Korkein oikeus katsoi, että työpaikkaa on tässä tilanteessa kohdannut työsopimuslain 2 luvun 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu tapahtuma.
Korkein oikeus arvioi todistelua ja piti uskottavina todistajien kertomuksia poikkeustilan tuomista haasteista ja siitä, että laajaan etätyönä annettavaan koulunkäynnin ohjaukseen ei ole ollut välittömästi täyttä valmiutta. Tästä ei kuitenkaan KKO:n mukaan välttämättä ole seurannut A:n työnteon estyminen. Korkeimman oikeuden arvioitavana olivat nimenomaan A:n edellytykset hoitaa koulunkäynninohjaajan tehtäviä etäopetuksen aikana. KKO arvioi, että A olisi voinut olla yhteydessä oppilaisiin etäyhteydessä ja hänellä oli käytössään tietokone ja älypuhelin. KKO myös arvioi todistelun perusteella, että A:lla on keväällä 2020 ollut työvälineiden ohella myös riittävä osaaminen ja valmius ohjata ja tukea oppilaita koulutehtävien suorittamisessa etäyhteyden tai puhelimen välityksellä. Vaikka suurin osa alueellisen pienryhmän oppilaista on tehnyt koulutehtäviä kotona, heidän oppimisen tuen tarpeensa ei ollut vähentynyt. Asiassa ei ole osoitettu, että A:n ryhmässä olleet lapset eivät olisi pystyneet vastaanottamaan etäyhteyden välityksellä annettua ohjausta. Etäopetukseen on lisäksi liittynyt myös muita koulunkäynninohjaajan työnkuvaan sopivia tehtäviä, kuten avustaminen opetuksen ja oppimateriaalin suunnittelussa ja valmistelussa sekä tehtävien toimittaminen oppilaille joko etäyhteyden välityksellä tai kotiin kuljetettuina
KKO ei katsonut työnantajan näyttäneen, että A olisi TSL 12:2 tarkoitetun tapahtuman vuoksi ollut estynyt tekemästä työtään. Työehtosopimuksen mukainen lomautusilmoitusaika ei myöskään ehtinyt täyttyä. A:lla oli oikeus kyseisessä tapauksessa palkkaansa koko työnteon keskeytyksen ajalta.
