KKO 2022:17 – Työn tarjoamisvelvollisuuden alueellinen rajaaminen
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Korkein oikeus antoi maaliskuussa 2022 uuden ennakkotapausratkaisun, jossa oli kyse työn tarjoamisvelvollisuuden alueellisesta rajoittamisesta työehtosopimuksessa. Ratkaisussaan korkein oikeus katsoi, että työehtosopimuksessa sovittua alueellista rajoitusta ei otettu huomioon arvioitaessa työsopimuslain 7 luvun 3 §:n nojalla sitä, oliko tarjolla oleva työ vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä säädetyt edellytykset taloudellisista tai tuotannollisista syistä johtuvalle irtisanomiselle ovat pakottavaa oikeutta, eikä niistä voida työntekijän vahingoksi poiketa.
Ratkaisun tausta ja perustelut
Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa oli kyse siitä, voidaanko työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaista tarjolla olevan työn olennaista ja pysyvää vähentymistä arvioida työehtosopimuksessa sovitun työntarjoamisvelvollisuutta koskevan alueellisen rajauksen mukaan. Työntekijän työsuhteessa sovelletun työehtosopimuksen mukaan työnantajan velvollisuus tarjota työtä rajoittui työkohteisiin, joissa työntekijä voi päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin. Työnantajayhtiö katsoi, että työn vähentymisen olennaisuutta ja pysyvyyttä oli tarkasteltava työehtosopimuksessa määritellyn alueen eli kyseisessä tapauksessa pääkaupunkiseudun osalta, ei yhtiön koko toimialueen osalta.
Korkein oikeus ratkaisi asian yhtäältä irtisanomisperusteen vaiheittaisen arvioinnin ja toisaalta työsopimuslain pakottavuuden kautta. Korkein oikeus totesi aluksi, että työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:t muodostavat yhtäläisen ja moniportaisen kokonaisuuden, jonka perusteella tuotannollisten ja taloudellisten irtisanomisperusteiden asiallisuutta ja painavuutta tulee arvioida. Irtisanomiselle on lain mukaiset perusteet ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki irtisanomisen edellytykset ja työnantajalle asetetut velvollisuudet tulevat täytetyksi. Tämä edellyttää, että työnantaja etenee harkinnassaan vaiheittain kunkin työsopimuslain 7 luvun 3 ja 4 §:ssä säädetyn edellytyksen osalta.
Työnantajan on ensiksi työsopimuslain 7 luvun 3 §:n edellyttämällä tavalla osoitettava, että tarjolla oleva työ, toisin sanoen työsopimuksen mukainen työ, on vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Säännös on pakottavaa oikeutta eikä siitä voida sopia toisin. Työn tarkastelun alueelliset rajat määräytyvät tältä osin mahdollisten työskentelypaikkaa tai -aluetta koskevien työsopimuksen ehtojen perusteella. Vasta tämän jälkeen, mikäli työnantajalla ei ole tarjota työsopimuksen mukaista työtä, työnantajan tulee pyrkiä sijoittamaan tai kouluttamaan työntekijä toisiin tehtäviin työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Työsopimuslaki mahdollistaa työnantajien ja työntekijöiden valtakunnallisten yhdistysten sopivan työehtosopimuksessa työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaisen työn tarjoamisvelvollisuuden alueellisesta laajuudesta. Siten mahdollinen alueellinen rajaus voidaan ottaa huomioon vasta selvitettäessä sitä, onko työnantajalla mahdollista tarjota työntekijälle työtä työsopimuslain 7:4 §:n edellyttämällä tavalla.
Tilanteessa, jossa työsopimuksen mukainen tarjolla oleva työ ei ole olennaisesti ja pysyvästi vähentynyt, irtisanomista on pidettävä perusteettomana eikä asiassa ole tarvetta tarkastella, onko 4 §:ssä edellytetty työsopimuksen mukainen työtä vastaavan työn ja muun työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus täytetty. Nyt ratkaistavana olevassa asiassa työntekijän irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu tarjolla olevan työn vähentyminen työehtosopimuksen rajaamalla alueella. Korkein oikeus katsoi, että työn vähentymistä ei voida väitetyllä tavalla arvioida eikä muuttanut hovioikeuden tuomiota, joka velvoitti työnantajan maksamaan korvausta työntekijälle.
Mitä ratkaisusta kannattaa erityisesti painaa mieleen?
Kuten korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenee, valtakunnallisessa työehtosopimuksessa voidaan edelleen sopia toisin työsopimuslain 7 luvun 4 §:n mukaisen työntarjoamisvelvollisuuden alueellisesta laajuudesta. Työehtosopimukseen otetulla työn tarjoamisvelvollisuutta koskevalla alueellisella rajauksella ei kuitenkaan ole merkitystä arvioitaessa työsopimuslain 7 luvun 3 §:n edellyttämää tarjolla olevan työn määrän olennaista ja pysyvää vähentymistä. Korkeimman oikeuden mukaan tarjolla olevalla työllä tarkoitetaan tässä yhteydessä työsopimuksen mukaista työtä, jonka alueelliset rajoitukset voivat perustua vain työsopimukseen tai työsopimuksen ehdoksi muuttuneeseen vakiintuneeseen käytäntöön. Mikäli työnantajalla on tarjolla työntekijän työsopimuksen tai vakiintuneen käytännön mukaista työtä, tulee tätä työtä tarjota työntekijälle työehtosopimukseen kirjatusta alueellisesta rajauksesta huolimatta.
9.5.2022
Ota yhteyttä
