KKO 2022:45 – Työajan KIKY-pidennys ja edullisemmuussääntö
Korkein oikeus katsoi ennakkopäätöksessään, että työehtosopimuksella voitiin poikkeuksellisesti heikentää työntekijän työsopimuksella sovittuja ehtoja. Korkeimman oikeuden ratkaistavana oli tilanne, jossa työntekijän säännölliseksi työajaksi oli sovittu 37,5 tuntia viikossa. Työehtosopimukseen oli otettu kilpailukykysopimukseen perustuva määräys, jonka mukaan työntekijä- ja työnantajaosapuolet sopivat paikallisesti, miten 24 tunnin vuosittainen työajan pidennys kullakin työpaikalla toteutetaan. Työnantajayhtiössä tehtiin työehtosopimuksen määräysten perusteella paikallinen sopimus, jossa viikkotyöaikaan lisättiin puoli tuntia ansiotasoa muuttamatta. Työehtosopimuksen työaikaehto oli näin ollen työntekijän kannalta työsopimuksen ehtoa heikompi. Korkein oikeus katsoi ratkaistussa tapauksessa, että työehtosopimuksella voitiin pidentää työsopimuksen mukaista työaikaa. Tapauksessa oli keskeisellä sijalla arvioida niin sanottua edullisemmuussääntöä.
Edullisemmuussääntö ja työehtosopimuslaki
Työoikeudessa on vakiintuneesti noudatettu työntekijän suojeluperiaatteeseen perustuvaa niin kutsuttua edullisemmuussääntöä, jonka mukaan työsuhteiden ehtoja sääntelevien eritasoisten normien ristiriita eli normikollisio ratkaistaan työntekijän eduksi. Edullisemmuussäännön perusteella työnantajan tulee soveltaa työntekijälle edullisempaa työsopimusehtoa työehtosopimusmääräyksen sijaan. Korkein oikeus on soveltanut edullisemmuussääntöä ratkaisukäytännössään, muun muassa ratkaisuissaan KKO:1984-II-23 ja KKO:1979-II-43.
Työehtosopimuslain 6 §:n mukaan jos työsopimus joiltakin osiltaan on ristiriidassa siinä noudatettavan työehtosopimuksen kanssa, on työsopimus näiltä osiltaan mitätön ja niiden sijasta käyvät noudatettaviksi työehtosopimuksen vastaavat määräykset. Säännöstä koskevien esitöiden mukaan työehtosopimuksella vahvistetut ehdot ovat vähimmäisehtoja, ellei joissakin poikkeustapauksissa työehtosopimuksissa ole toisin määrätty.
Asian arviointi Korkeimmassa oikeudessa
Korkein oikeus totesi, ettei se ollut aiemmin ottanut kantaa siihen, voidaanko työehtosopimuksella heikentää yksittäisen työntekijän työsopimuksessa sovittuja ehtoja. Korkein oikeus toi perusteluissaan esille työehtosopimuslain 6 §:n esityöt ja työtuomioistuimen ratkaisukäytännön, jonka mukaan työehtosopimuksella voidaan tietyin edellytyksin sopia työoikeudellisena periaatteena pidetyn edullisemmuussäännön poissulkemisesta. Tällöin työehtosopimuksella voidaan puuttua työsopimuksella sovittuihin ehtoihin, vaikka näistä ehdoista poikettaisiin työntekijän vahingoksi riippumatta siitä, onko ehdosta sovittu ennen kyseisen työehtosopimusmääräyksen voimaantuloa vai ei. Korkein oikeus mainitsi myös edullisemmuussäännön vahvan aseman olevan oikeuskirjallisuudessa olevan vakiintunut. Se toi esiin, että säännön ei ole katsottu olevan esteenä sille, että työehtosopimusosapuolet poikkeuksellisesti sopivat työehtosopimusmääräyksiä noudatettavan enimmäisehtoina.
Korkein totesi, että enimmäisehtona sovellettava työehtosopimusmääräys on kuitenkin työehtosopimusjärjestelmässä poikkeuksellinen. Jos työehtosopimuksella on tarkoitus sulkea edullisemmuussäännön soveltaminen pois, on perusteltua edellyttää, että työehtosopimuksen osapuolten nimenomainen tarkoitus käy selvästi ilmi työehtosopimuksesta tai on muutoin ilmeinen. Korkein oikeus toi myös esiin, että työehtosopimuksen enimmäisehdoilla ei saa olennaisella tavalla huonontaa työntekijälle työsopimuksessa sovittuja ehtoja. Työehtosopimuksesta johtuvien muutosten olennaisuutta ja kohtuullisuutta on punnittava kokonaisuutena ja suhteessa työntekijän suojeluperiaatteeseen ja sopimusten sitovuuden periaatteeseen.
Korkein oikeus katsoi, että työehtosopimuksen sanamuoto tukee tulkintaa, jonka mukaan työajan pidentäminen koskee kaikkia ylempiä toimihenkilöitä. Vaikka työehtosopimuksessa ei nimenomaisesti ole lausuttu siitä, onko työajan pidentämistä koskeva ehto enimmäisehto, muun muassa määräyksen sanamuodon ja työehtosopimusmääräyksen taustalla olleen kilpailukykysopimuksen tavoitteiden perusteella oli Korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan ilmeistä, että sopimusosapuolten nimenomaisena tarkoituksena on ollut soveltaa ehtoa kaikkiin sen piirissä oleviin työntekijöihin edullisemmuussääntö sivuuttaen. Korkeimman oikeuden mukaan kyseessä ei ollut myöskään niin olennaisella tavalla työntekijän työsopimuksen ehtoja heikentänyt muutos, että sitä voitaisiin pitää kohtuuttomana.
Johtopäätökset
Korkein oikeus linjasi ennakkopäätöksellään, että työsopimuksen nimenomaista ehtoa voidaan muuttaa työehtosopimuksella työntekijän vahingoksi, jos kyse ei ole olennaisesta ehtojen huononnuksesta. Korkein oikeus myös arvioi, että työehtosopimuksen osapuolten nimenomaisen tarkoituksen on käytävä selvästi ilmi työehtosopimuksesta tai tarkoituksen on oltava muutoin ilmeinen. Huomionarvoista on, että ratkaisussa ei kuitenkaan avattu tarkemmin esimerkkejä siitä, millaisia työehtosopimukseen perustuvat olennaiset työsopimuksen ehtojen heikennykset olisivat. Korkein oikeus toi myös sen esille, että työsopimuksen ehtojen heikentäminen työehtosopimuksella on poikkeuksellista.
30.9.2022
