Korkein oikeus arvioi ylimääräisen edun tarjoamista syrjintänä – KKO 2024:47
Korkein oikeus antoi 5.7.2024 ennakkopäätöksen, jolla se otti kantaa ammattiyhdistystoiminnan perusteella tapahtuneeseen syrjintään.
Mistä jutussa oli kyse?
Kantajat työskentelivät ajoneuvojen renkaiden varastointi- ja asentamispalveluita tarjoavan työnantajan kahdessa eri toimipisteessä, ja olivat alan ammattiliiton jäseniä. Ammattiliitto oli julistanut lokakuussa 2018 poliittisen ylityökiellon, jonka aikana työnantaja oli tarjonnut osalle yhdessä kahdesta toimipisteestään työskentelevistä työntekijöistään mahdollisuuden tehdä ylityötä erään viikonlopun aikana urakkatyönä. Ylityötä tehneet työntekijät olivat saaneet valita korvaukseksi työstä joko 44 tunnin palkkaa vastaavan määrän tai viikon palkallisen vapaan. Korvaukseen oli laskennallisesti sisältynyt peruspalkka 16 tunnilta sekä ylityökorvaus 12 tunnilta, sunnuntaityökorvaus kahdeksalta tunnilta ja viikkolepokorvaus kahdeksalta tunnilta. Urakka oli tosiasiassa valmistunut kokonaisuudessaan jo lauantaina, eikä kukaan työntekijöistä ollut työskennellyt enää sunnuntaina. Kukaan kantajista ei ollut osallistunut kysymyksessä olevan ylityön tekemiseen.
Korkeimmassa oikeudessa oli kyse siitä, oliko työnantaja antanut ylimääräisen edun niille työntekijöille, jotka olivat suostuneet tekemään ylityötä ammattiliiton julistaman ylityökiellon aikana, ja siten syrjinyt kantajia yhdenvertaisuuslaissa kielletyllä tavalla heidän ammattiyhdistystoimintansa perusteella.
Alempien oikeusasteiden ratkaisut
Käräjäoikeus hyväksyi kanteen. Se katsoi asiassa tulleen selvitetyksi, että työnantajan ylityötarjous oli koskenut nimenomaan lauantaina tehtävää urakkatyötä, vaikka urakkakorvaukseen oli laskennallisesti sisällytetty sunnuntaityökorvausta. Kun työtä ei ollut tehty lainkaan sunnuntaina, kenellekään työntekijöistä ei olisi työehtosopimuksenkaan mukaan kuulunut maksaa sunnuntaityö- tai viikkolepokorvausta. Siten käräjäoikeus katsoi, että maksettu korvaus oli poikennut siitä, mikä yhtiön ylitöiden korvauskäytäntö oli ollut aikaisemmin. Myöhemmin korkeimmassa oikeudessa asiassa keskeiseksi nousseella tavalla käräjäoikeus katsoi, ettei työnantaja ollut myöskään edes selvittänyt, olisiko työ saatu teetettyä tavanomaisella korvauksella. Edellä mainitusta syystä käräjäoikeus katsoi, että työnantaja oli tosiasiassa tarjonnut ylityöstä tavanomaista suurempaa korvausta saadakseen työntekijöitä suostumaan ylityöhön viikonloppuna ja ylityökiellon aikana. Ylityökiellon vuoksi työtarjouksen vastaanottaminen olisi merkinnyt samalla ammattiliiton jäsenyydestä luopumista. Koska samaa ylityötä ei ollut ollut mahdollista tehdä muulloin kuin ammattiliiton asettaman ylityökiellon aikana, siihen osallistuneilla kantajilla ei ollut ollut mahdollisuutta saada vastaavaa ylimääräistä palkkiota. Käräjäoikeus katsoi, että työnantaja oli asettanut kantajat heidän ammattiyhdistystoimintansa vuoksi huonompaan asemaan kuin ne työntekijät, jotka olivat saaneet ylimääräisen korvauksen ylityöhön suostumisesta.
Käräjäoikeuden tuomiosta poiketen hovioikeus päätyi katsomaan näytetyksi, että kyseessä olleen ylityöurakan oli saanut tehdä milloin vain kyseisen viikonlopun aikana työntekijälle parhaiten sopivimpana ajankohtana. Siten joku olisi voinut tehdä työtä myös sunnuntaina. Edelleen asiassa oli näytetty, että yhtiössä oli muulloinkin teetetty ylitöitä urakkaperusteisina. Näin ollen hovioikeus päätyi katsomaan, ettei yhtiö ollut maksanut ylityökiellon aikana ylisuurta tai vastaavia tilanteita korkeampaa palkkaa ylityötä tehneille työntekijöille. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja hylkäsi kantajien kanteen, koska sen mukaan asiassa ei ollut syntynyt edes olettamaa siitä, että yhtiö olisi menetellyt syrjivällä tavalla työntekijöiden ammattiyhdistystoiminnan vuoksi.
Asian käsittely korkeimmassa oikeudessa
Korkein oikeus myönsi kantajille valitusluvan. Syrjintäolettaman syntymistä arvioidessaan korkein oikeus arvioi ensin sitä, ketkä kantajista ylipäätään saattoivat olla vertailukelpoisessa asemassa ylityötä tehneiden työntekijöiden kanssa. Korkein oikeus katsoi, että ylityötä tehneiden työntekijöiden tilanne oli vertailukelpoinen vain sellaisten kantajien tilanteen kanssa, jotka työskentelivät siinä toimipaikassa, jossa ylityötä oli saanut tehdä. Sen sijaan työnantajan toisessa toimipisteessä työskennelleet kantajat eivät olleet tältä osin vertailukelpoisessa asemassa, koska he eivät olisi erilaisista työvälineistä ja -menetelmistä johtuen kyenneet ilman erillistä opastusta suorittamaan työurakkaa. Jo tällä perusteella korkein oikeus hylkäsi kanteen niiden kantajien osalta, jotka työskentelivät siinä toimipaikassa, jossa ylityötä ei tehty.
Loppujen kantajien osalta korkein oikeus totesi, että kun ylityötarjouksen hyväksyminen olisi rikkonut ammattiliiton julistamaa ylityökieltoa ja aiheuttanut siten ammattiliittoon kuuluneille työntekijöille näiden ammattiyhdistystoiminnan kannalta epäedullisia seurauksia, eli ammattiliitosta eroamisen, oli ylityötarjous saattanut ammattiliittoon kuuluneet työntekijät tosiasiassa epäedullisempaan asemaan kuin ammattiliittoon kuulumattomat työntekijät. Syrjintäolettama oli siten korkeimman oikeuden mukaan syntynyt.
Korkeimman oikeuden arvion mukaan yhtiö ei onnistunut kumoamaan asiassa edellä esitetyin perustein syntynyttä syrjintäolettamaa. Tuomionsa perusteluissa korkein oikeus totesi, että vaikka yhtiön päätös teettää ylityötä olikin perustunut sinänsä hyväksyttävään liiketaloudelliseen tarpeeseen ja tavoitteeseen purkaa aiemman lakon sekä työn kausiluonteisuuden aiheuttamaa ruuhkaa, ei yhtiö ollut kuitenkaan edes väittänyt yrittäneensä saada työntekijöitään tekemään ylityötä lauantaina yhtiön noudattaman käytännön mukaisesti ilman ylimääräisenä taloudellisena etuna maksettuja sunnuntai- ja viikkolepokorvauksia. Korkein oikeus katsoi, ettei yhtiö siten ollut onnistunut osoittamaan, että sen päätös antaa ylimääräinen etu ylityötä tehneille työntekijöilleen olisi perustunut sellaiseen välttämättömään tarpeeseen saada ylityönä teetetty työ suoritetuksi juuri kyseisenä viikonloppuna, että ammattiliittoon kuuluneiden ja kuulumattomien työntekijöiden keskenään erilainen kohtelu olisi ollut siihen nähden oikeasuhtaista.
Korkein oikeus katsoi siten, että työnantaja oli ylimääräisen taloudellisen edun muille antamalla syrjinyt ammattiliittoon kuuluneita työntekijöitään heidän ammattiyhdistystoimintansa perusteella.
Työnantajan korvausvelvollisuuden arviointi
Kantajat olivat vaatineet asiassa kukin 1000 euroa yhdenvertaisuuslain mukaista hyvitystä sekä työsopimuslain mukaisena vahingonkorvauksena kukin 12 tunnin keskituntiansiotaan vastaavan määrän.
Korkeimman oikeuden arvioitavana työsopimuslain mukaisten vahingonkorvausvaatimusten osalta oli se, oliko kantajille aiheutunut taloudellista vahinkoa yhtiön toiminnan vuoksi. Kantajat itse katsoivat heille aiheutuneen ylityötä tehneiden työntekijöiden saamaa ylimääräistä etua eli sunnuntaityö- ja viikkolepokorvauksia vastaava taloudellinen vahinko.
Korkein oikeus päätyi arvioimaan asiaa niin sanotun differenssiopin perusteella. Differenssioppi perustuu hypoteettisen ja todellisen tapahtumainkulun väliseen vertailuun. Hypoteettisella tapahtumainkululla tarkoitetaan tässä yhteydessä oletusta sellaisesta tapahtumaketjusta, joka ei aiheuttaisi korvausvastuuta. Tässä tapauksessa hypoteettisessa tapahtumainkulussa syrjivää kohtelua ei siis olisi yhtiössä toteutettu lainkaan. Tuollaisessa tilanteessa kenellekään yhtiön työntekijöistä, siis myöskään kantajille, ei olisi maksettu sunnuntaityö- ja viikkolepokorvauksia vastaavaa ylimääräistä taloudellista etua. Näin ollen korkein oikeus katsoi, ettei yhtiön menettelystä ollut aiheutunut syrjinnän kohteeksi joutuneille kantajille korvattavaa taloudellista vahinkoa.
Yhtiö velvoitettiin lopulta suorittamaan niille kantajille, joiden osalta kannetta ei hylätty, kullekin erikseen yhdenvertaisuuslain mukaisena hyvityksenä 1 000 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen. Vahingonkorvausvaatimukset korkein oikeus hylkäsi edellä esitetyllä perusteella.
Mitä ratkaisusta voi oppia?
Korkein oikeus ei soveltanut ratkaisussaan sinänsä mitään kovinkaan poikkeuksellisia oikeusoppeja. Lisäksi on hyvä huomata, että ratkaisu oli äänestysratkaisu, ja lopputuloksen osalta erimielisiä oli kaksi viidestä ratkaisukokoonpanoon kuuluneesta korkeimman oikeuden jäsenestä. Ratkaisun keskeisintä antia tulevaan lieneekin ennen kaikkea muistutus siitä, että kaikenlaisia toimia ja päätöksiä on työpaikoilla aina hyvä pohtia yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden näkökulmasta.
Ota yhteyttä
