KKO 2023:91 – Lisäkorvaus työtapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta
Korkein oikeus antoi vuoden 2023 lopulla ennakkopäätöksen KKO 2023:91, jossa se käsitteli työtapaturmassa vammautuneen työntekijän oikeutta saada lisäkorvausta pysyvästä haitasta.
Haittaraha on ensisijainen korvaus pysyvästä haitasta
Työtapaturmasta aiheutunut pysyvä haitta korvataan yksityisen sektorin työntekijälle ensisijaisesti työnantajan lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta siten kuin työtapaturma- ja ammattitautilain 11 luvussa säädetään. Työntekijälle maksetaan pysyvästä yleisestä haitasta eli työntekijän toimintakyvyn heikentymisestä haittarahaa työntekijän sairauteen tai vammaan soveltuvan haittaluokan mukaan. Toimintakykyä verrataan saman ikäisen terveen henkilön toimintakykyyn eikä siinä oteta huomioon työntekijän ammattia-, elin- ja asuinoloja eikä muita yksilöllisiä olosuhteita.
Haittaluokkiin 1-5 kuuluvista vammoista ja sairauksista maksetaan haittaraha kertakaikkisena. Haittaluokkiin 6-20 kuuluvista vammoista ja sairauksista maksetaan haittaraha jatkuvana. Kertakaikkinen haittaraha lasketaan haittarahan pääoma-arvoa vastaavaksi pääomaksi huomioon ottaen vahingoittuneen tilastollisin perustein arvioitu kesimääräinen jäljellä oleva elinikä vahinkotapahtuman sattuessa.
Korkein oikeus arvioi haittarahan riittävyyttä korvauksena
Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2023:91 oli kyse työntekijän oikeudesta kertakaikkiseen korvaukseen pysyvästä haitasta tilanteessa, jossa työntekijälle maksettiin haittarahaa jatkuvana. Ensimmäisenä ratkaistavana kysymyksenä oli se, oliko työntekijällä ylipäänsä oikeus saada korvausta vahingonkorvauslaissa tarkoitetusta pysyvästä haitasta hänelle työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella myönnetyn haittarahan lisäksi. Vastauksen ollessa myönteinen toinen ratkaistava kysymys oli se, millä tavoin jatkuvana korvauksena maksettava haittaraha tuli ottaa huomioon harkittaessa oikeutta korvaukseen pysyvästä haitasta. Lähtökohtana ratkaisulle oli se, että pysyvä haitta vastasi haittaluokkaa 12 sekä se, että työntekijälle ei ollut aiheutunut vammasta vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n 2 momentissa tarkoitettua elämänlaadun erityistä heikentymistä.
Oikeus vahingonkorvaukseen haittarahan ohella
Työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijän turvallisuudesta työssä. Työnantajan vahingonkorvausvelvollisuus työturvallisuutta koskevien velvoitteiden rikkomisesta perustuu työsopimuslain 12 luvun 1 §:n 1 momenttiin. Korkein oikeus on kuitenkin katsonut, että korvaus henkilövahingosta on perusteltua määrätä vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti siinäkin tapauksessa, että korvausvelvollisuus perustuu työsopimuslakiin.
Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 4 kohdan mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen pysyvästä haitasta. Korvaus pysyvästä haitasta määrätään ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä. Korvausta korottavana tekijänä voidaan ottaa huomioon myös elämänlaadun erityinen heikentyminen. Vahingonkorvauslakia ei sovelleta silloin, kun oikeus korvaukseen on järjestetty muun lain nojalla. Vahingonkorvauksen ei tule johtaa siihen, että vahinkoa kärsinyt saa etua korvauksesta.
Vahingonkorvauslain mukaisella korvauksella pysyvästä haitasta sekä työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisella pysyvästä haitasta maksettavalla haittarahalla korvataan samoja henkilövahingon seurauksia. Vahingonkorvauslaissa ei kuitenkaan ole vastaavalla tavalla yksityiskohtaisia säädöksiä pysyvän haitan korvauksen suuruuden määrittämisestä kuin työtapaturma- ja ammattitautilaissa, minkä vuoksi vahingonkorvauksen määrittäminen on harkinnanvaraisempaa. Erona korvausten suuruuden määrittämisessä on myös se, että vahingonkorvauslaissa säädetään mahdollisuudesta ottaa korvausta korottavana tekijänä huomioon henkilövahingosta vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen toisin kuin työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisessa haittarahassa, jossa vahingoittuneen yksilöllisiä olosuhteita ei oteta huomioon. Näistä seikoista seuraa, että samasta pysyvästä haitasta vahingonkorvauslain mukaisesti määrättävä oikeudenmukaisen korvauksen määrä voidaan joissain tapauksissa harkita suuremmaksi kuin mikä on työtapaturma- ja ammattitautilain säännösten nojalla määrättävä kertakaikkisen haittarahan määrä. Jos molempien lakien edellytykset määrätä korvausta ovat käsillä, voi työntekijällä olla oikeus saada korvausta pysyvästä haitasta myös vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti.
Haittarahan vähentäminen vahingonkorvauksesta
Vahingonkorvauslain 5 luvun mukaista pysyvän haitan korvausta määrättäessä tulee ottaa vähennyksenä huomioon työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla maksettava haittaraha. Korvausta pysyvästä haitasta voidaan tuomita vain siltä osin, kuin tämä korvaus harkitaan haittarahaa suuremmaksi. Korkein oikeus on katsonut, että vahinkoa kärsineen oikeutta saada lisäkorvausta pysyvästä haitasta on arvioitava vertaamalla hänelle työtapaturma- ja ammattitautilain 87 §:n 3 momentin nojalla jatkuvana korvauksena maksettavan haittarahan pääoma-arvoa siihen pysyvän haitan kertakorvaukseen, joka hänelle olisi vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten nojalla tullut määrätä. Korkein oikeus katsoo, että liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan vahvistamia normeja ja ohjeita voidaan käyttää harkinnan apuvälineenä pysyvän haitan korvauksen määrää tuomioistuimissa harkittaessa, vaikkeivat ne sidokaan tuomioistuimia.
Kyseisessä riita-asiassa korkein oikeus on pyytänyt Tapaturmavakuutuskeskukselta lausunnon työntekijälle työtapaturma- ja ammattitautilain perusteella jatkuvana maksettavaa haittarahaa vastaavan kertakaikkisen korvauksen määrästä. Korkein oikeus on verrannut tätä summaa liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan korvausnormeihin samassa haittaluokassa, johon olisi tullut vielä tehdä iän perusteella merkittävä alennus. Näiden seikkojen perusteella korkein oikeus on katsonut, että vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti määrättävä korvaus pysyvästä haitasta ei olisi suurempi kuin jatkuvan korvauksen pääoma-arvo. Haittaraha on siten riittävä korvaus vammasta aiheutuneeseen pysyvään haittaan eikä työntekijällä ole oikeutta vaatimaansa lisäkorvaukseen.
Mitä ratkaisusta seuraa?
Korkeimman oikeuden ratkaisu on yleiseltä kannalta merkittävä. Korkein oikeus vahvisti ratkaisussaan sen, että haittaraha useimmiten kattaa täyden vahingon ja että samasta pysyvästä haitasta vahingonkorvauslain säännösten perusteella maksettavassa lisäkorvauksessa on kyse enemmänkin poikkeuksesta kuin pääsäännöstä. Samalla korkein oikeus katsoi, että pysyvästä haitasta maksettavan korvauksen korottaminen vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten nojalla liittyy lähinnä tilanteisiin, joissa on kyse vahinkoa kärsineen elämänlaadun erityisestä heikentymisestä tämän yksilölliset olosuhteet huomioiden.
Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan työntekijän oikeutta lisäkorvaukseen tuli arvioida vertaamalla hänelle maksettavan haittarahan pääoma-arvoa siihen pysyvän haitan kertakorvaukseen, joka vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti hänelle olisi tullut määrätä. Korkein oikeus myös ohjasi tuomioistuimia soveltamaan vahingonkorvauslain mukaisen korvauksen määrän arvioinnissa liikenne- ja potilasvahinkolautakunnan vahvistamia normeja ja ohjeita, vaikka tuomioistuimet eivät ole niihin sidottuja.
Linkki korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen
14.2.2024
Ota yhteyttä
