Korkein oikeus arvioi, että työnantaja ei syrjinyt työnhakijaa (KKO 2025:50)
Mistä asiassa oli kyse?
Työnantaja haki palvelukseensa asiantuntijaa. Työpaikkailmoituksessa hakijoita pyydettiin toimittamaan vapaamuotoiset työhakemukset palkkatoiveineen, mutta tehtävän palkkatasoa ei ilmoitettu. Työnantaja oli ennen työpaikkailmoituksen julkaisemista päättänyt, että asiantuntijalle maksetaan kuukausipalkkana enintään 4 500 euroa. Tehtävää haki kaksitoista henkilöä, mukaan lukien A ja toista sukupuolta oleva B. Hakemuksessaan A esitti kuukausipalkkatoiveenaan 6 000 euroa ja B 5 000 euroa. Työnantaja kutsui työhaastatteluun kolme miestä sekä B:n ja kaksi muuta naista. A:ta ei kutsuttu haastatteluun. Haastatteluiden jälkeen työnantaja palkkasi asiantuntijan tehtävään B:n 4 500 euron kuukausipalkalla.
Työnhakija A vaati naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (tasa-arvolaki) 11 §:n mukaista hyvitystä katsoen, että työnantaja oli tasa-arvolain 8 §:n työelämän syrjintäkiellon vastaisesti syrjinyt häntä työhönotossa, kun tehtävään oli valittu A:n esittämän mukaan vähemmän ansioitunut toista sukupuolta oleva B. Työnantajan menettely ei ollut A:n mukaan johtunut tasa-arvolaissa tarkoitetusta hyväksyttävästä seikasta, vaan sukupuolesta.
Työnantaja vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä. A ei ollut ollut tehtävään valittua B:tä ansioituneempi, eikä asiassa ollut syntynyt syrjintäolettamaa. Työnantajalla oli joka tapauksessa ollut hyväksyttävä syy jättää A valitsematta muun muassa sillä perusteella, että A:n palkkatoive oli merkittävästi ylittänyt kyseisen tehtävän palkkatason, mikä ei liittynyt työnhakijan sukupuoleen.
Asian käsittely käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa
Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että haastatteluun valikoituminen ei ollut riippunut työnhakijoiden sukupuolesta. Käräjäoikeus totesi, että A:n palkkatoive oli ylittänyt hyvin merkittävästi yhdistyksen hallituksen päättämän tehtävän palkkatason. Käräjäoikeuden mukaan työnantaja oli saanut pitää työnhakijan esittämää palkkatoivetta hänen vakavasti oikeaksi katsomanaan palkkatasona. Käräjäoikeus arvioi mm., ettei A ollut osoittanut olleensa B:tä ansioituneempi täytettävänä olleeseen tehtävään, eikä asiassa siten ollut syntynyt tasa-arvolain 8 §:ssä tarkoitettua syrjintäolettamaa.
Hovioikeus arvioi käräjäoikeudesta poiketen A:n ansioituneemmaksi ja katsoi syrjintäolettaman syntyneen. Hovioikeus katsoi, ettei syrjintäolettama kumoutunut ja työnantaja velvoitettiin suorittamaan A:lle tasa-arvolain mukaista hyvitystä. Työnantaja valitti päätöksestä korkeimpaan oikeuteen ja sai valitusluvan.
Korkein oikeus arvioi tasa-arvolain mukaisen syrjintäolettaman syntymistä
KKO arvioi ensin oliko asiassa syntynyt olettama A:n syrjinnästä työhönotossa hänen sukupuolensa perusteella. Jos syrjintäolettama oli syntynyt, oli arvioitava, onko työnantaja osoittanut, että sen menettely on johtunut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta. Korkein oikeus arvioi, että työnhakija A oli ansioituneempi työuransa perusteella, joten syrjintäolettama oli syntynyt ja työnantajan oli tasa-arvolaissa säädetyllä tavalla kumota olettama. Korkein oikeus totesi, että tasa-arvolain mukaan:
”Työnantajan menettelyä on pidettävä kiellettynä syrjintänä, jos työnantaja työhön ottaessaan taikka tehtävään tai koulutukseen valitessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantajan menettely ole johtunut muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta, taikka jollei menettelyyn ole työn tai tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä.”
Lain perusteluiden mukaan sanamuoto ”muusta hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta” viittaa ensisijaisesti eroon henkilökohtaisessa soveltuvuudessa valitun ja valitsematta jääneen kesken. Tätä koskeva arvio voi perustua esimerkiksi testeihin ja haastatteluihin mutta myös hakijoiden aikaisempien tehtävien hoitamisesta saatuihin tietoihin. Olennaista on, että työnantaja osoittaa tosiasiallisesti punninneensa valituksi tulleen ja valitsematta jääneen kykyjä ja ominaisuuksia keskenään. (HE 57/1985 vp s. 18.)
Korkein oikeus vahvisti, että tasa-arvolailla ei ole tarkoitettu puuttua työnantajan oikeuteen valita tehtävään soveliaimmaksi katsomansa henkilö, sikäli kuin soveliaisuuden arviointi itsessään ei ole sukupuolen perusteella syrjivää. Syrjintäolettaman kumoamiseksi työnantajalta vaaditaan näyttö siitä, että valitun soveltuvuus tehtävään on ollut parempi kuin syrjäytetyksi väitetyn ja että se on ollut valinnan todellinen ja hyväksyttävä syy, sekä että soveltuvuuden arviointi on tapahtunut huolellisesti ja etteivät soveltuvuuden arviointiperusteet ja arviointiin liittyvä menettely ole olleet sukupuolen perusteella syrjiviä.
Korkein oikeus vahvisti, ettei työnantaja ollut syrjinyt työnhakijaa
Korkein oikeus arvioi, että työnhakijan työhakemuksessa esittämä palkkatoive on korkeimman oikeuden mukaan ymmärrettävä alustavana pyyntönä, johon usein sisältyy neuvotteluvaraa. Korkein oikeus päätteli, että jos alustava palkkatoive ylittää työnantajan määrittämän tehtävän palkkatason vain vähän tämä ei sellaisenaan ole tasa-arvolain mukainen hyväksyttävä seikka syrjäyttää ansioituneempaa hakijaa selvittämättä, olisiko työnhakija ollut valmis ottamaan tehtävän vastaan työnantajan tarjoamalla palkalla, varsinkaan tilanteessa, jossa työpaikkailmoituksessa ei ole mainittu tehtävän palkkatasoa.
Sen sijaan selvästi ylimitoitettu palkkatoive voi tähän oikeuttaa. Seikan hyväksyttävyyttä arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota paitsi palkkatoiveen määrään suhteessa tehtävän palkkatasoon myös työnantajan valintamenettelyyn muutoin. Työnantajalta vaaditaan selvitystä siitä, että soveltuvuuden ja myös palkkatoiveen arvioinnissa on toimittu huolellisesti ja etteivät perusteet tai menettely, joilla henkilö on syrjäytetty työhönotossa, ole olleet sukupuolen perusteella syrjiviä.
Korkein oikeus arvioi, että palkkatoive oli ollut työnantajan näkökulmasta selvästi ylimitoitettu siihen nähden, mitä voidaan katsoa kuuluvan tavanomaiseen neuvotteluvaraan palkan suuruudesta. Tehtävään valituksi tulleen B:n toive 5 000 euron kuukausipalkasta on sen sijaan ollut korkeimman oikeuden mukaan tavanomaisen neuvotteluvaran sisällä. Korkein oikeus arvioi, että tässä tilanteessa ei ole ollut perusteltua edellyttää, että yhdistys olisi ryhtynyt selvittämään, olisiko ja missä määrin A mahdollisesti ollut valmis tinkimään palkkatoiveestaan. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei myöskään ole syytä epäillä, että yhdistys ei olisi suhtautunut työnhakijoiden palkkatoiveisiin johdonmukaisella tavalla.
Edellä mainituista syistä korkein oikeus katsoi, ettei A:n syrjäyttäminen perustunut hänen sukupuoleensa, vaan työnantajan menettely on johtunut tasa-arvolaissa tarkoitetusta muusta hyväksyttävästä seikasta. Työnantaja ei ollut syrjinyt työnhakijaa.
Tarkemmin ennakkopäätökseen voi tutustua korkeimman oikeuden kotisivuilla.
Ota yhteyttä
