Työn tarjoamisvelvollisuus arvioitavaksi korkeimpaan oikeuteen (VL:2023-7)
Korkein oikeus on myöntänyt valitusluvan työnantajan uudelleensijoitusvelvollisuutta koskevassa jutussa. Valitusluvan myöntäminen tarkoittaa sitä, että korkein oikeus on ottanut hovioikeuden tuomiosta tehdyn valituksen käsiteltäväkseen ja antaa myöhemmin ennakkopäätöksen asiassa.
Korkeimmasta oikeudesta voi hakea valituslupaa asioissa, jotka on ensin ratkaistu käräjäoikeudessa ja sen jälkeen hovioikeudessa. Valituslupaa haetaan esimerkiksi ns. ennakkopäätösperusteella ja käytännössä vain pieni osa valituksista otetaan käsittelyyn. Korkein oikeus on antanut aiemmin tänä vuonna työoikeuden alalta taloudellista ja tuotannollista irtisanomisperustetta sekä uuden työntekijän palkkaamista koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2023:1) ja viime vuonna työn tarjoamista koskevan ennakkopäätöksen (KKO 2022:33). Ennakkopäätöksillä on lain käyttöä ohjaava vaikutus. Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset löytyvät Finlexistä.
Mistä tapauksessa on kyse?
Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävässä tapauksessa (VL:2023-7) työnantajan Helsingissä sijainnut toimipiste lakkautettiin ja työ siellä päättyi. Työnantajalla oli tarjolla työtä sekä Vantaan toimipisteessä että Pirkkalassa. Molemmissa toimipisteissä tarjolla oleva työ poikkesi jonkun verran työntekijän aiemmista työtehtävistä. Työntekijä vastaanotti työn Pirkkalassa, mutta riitautti asian ja esitti, että hänelle olisi pitänyt tarjota työtä Vantaan toimipisteestä ja vaati korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä ja toissijaisesti vahingonkorvausta työsopimuslain perusteella. Hovioikeus arvioi, että Vantaan toimipisteessä avoinna ollut työ vastasi hovioikeuden käsityksen mukaan työntekijän koulutusta, ammattitaitoa ja kokemusta ja hän olisi ollut siihen soveltuva.
Tapauksessa on kyse ns. työn tarjoamisvelvollisuudesta tai uudelleensijoitusvelvollisuudesta. Uudelleensijoitusvelvollisuus on osa taloudellisia ja tuotannollisia irtisanomisperusteita. Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin 4 §:ssä säädetyllä tavalla.
Työntekijän työsopimusta lähinnä muistuttava työ
Hovioikeus totesi, että laissa eikä sen esitöissä oteta kantaa siihen, onko työnantajalla oikeus harkita, milloin ja mitä töitä se tarjoaa työntekijälle irtisanomisen vaihtoehtona, jos avoinna on useampia tälle soveltuvia työtehtäviä. Hovioikeus katsoi, että asiassa oli ”ratkaistavana kysymys siitä, kumpaa työtä oli pidettävä työntekijän työsopimusta lähinnä muistuttavana ja hänen ammattitaidolleen sopivampana”. Sijaintinsa puolesta työ Vantaalla vastasi käytännössä täysin työntekijä aiempaa työsopimusta. Sen sijaan työtehtävien vaativuuden osalta Pirkkalassa sijainnut työ vastasi vaativuuden osalta selvästi Vantaan toimipisteeseen verrattuna työntekijän aiempaa työsopimusta ja ammattitaitoa.
Kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoi, että työtehtävät Pirkkalassa vastasivat enemmän työntekijän aikaisempaa työtä ja kokemusta edelliseen työtehtävään verrattuna ja päätyi siihen, että työntekijällä ei ollut etuoikeutta Vantaan toimipisteessä tarjolla olleeseen työhön. Työnantajalla ei ollut velvollisuutta tarjota työtä Vantaan toisesta toimipisteestä. Hovioikeus arvioi, että työnantaja oli täyttänyt työsopimuslain mukaisen työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa tarjoamalla työntekijälle työtä Pirkkalasta ennen työsuhteen päättymistä.
Hovioikeuden ratkaisu on vailla lainvoimaa. Asian käsittely jatkuu korkeimmassa oikeudessa ja korkein oikeus antaa asiassa myöhemmin ratkaisunsa.
Ota yhteyttä
