KKO 2023:92 – Työaikalaissa säädetyn kanneajan soveltamisala ja ”pekkaspäivät”
Mistä ennakkopäätöksessä on kyse?
Korkein oikeus on tuoreessa, 28.11.2023 antamassaan ratkaisussa KKO 2023:92 ottanut kantaa työaikalain kanneaikaa koskevan säännöksen soveltamisalaan.
Nyt ratkaistussa tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa työntekijä vaati, että hänen työnantajansa velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta pitämättä jääneistä, työntekijän työsuhteessa sovelletun työehtosopimuksen mukaisista työajan lyhennysvapaista eli niin sanotuista pekkaspäivistä vuosilta 2013–2017. Työnantaja myönsi vaatimukset oikeiksi vuosilta 2016-2017, mutta kiisti vaatimukset vuosilta 2013-2015 työaikalain mukaisesti vanhentuneina. Asiassa oli korkeimmassa oikeudessa kysymys vain siitä, tuliko tällaisten saatavien vanhentumiseen soveltaa työaikalain mukaista kahden vuoden kanneaikaa. Työsopimuslain mukainen viiden vuoden kanneaika ei riidattomasti ollut vielä kulunut umpeen.
Korkeimman oikeuden aiempi käytäntö
Korkein oikeus on jo aiemmin antanut hieman samankaltaisissa tapauksissa kaksi ratkaisua. Korkein oikeus päätyi ensinnäkin ratkaisussaan KKO 1997:120 soveltamaan vuosilomalain kahden vuoden kanneaikasäännöstä työehtosopimukseen perustuneisiin lomarahoihin. Korkein oikeus katsoi perusteluissaan tuolloin lomarahan olevan sellainen vuosilomaoikeuteen liittyvä etuus, että sen rinnastuminen vuosilomapalkkaan ja lomakorvaukseen on ilmeistä. Lisäksi korkein oikeus on toisessa, hieman tuoreemmassa ratkaisussaan KKO 2018:10 katsonut, että työaikalain kanneaikasäännös tuli sovellettavaksi, kun työntekijän vaatimukset koskivat ylityö-, iltatyö-, yötyö-, lauantaityö- ja sunnuntaityökorvauksia, jotka perustuivat työsopimukseen ja työehtosopimukseen. (Vrt. työtuomioistuin TT 2021:25) Korkein oikeus perusteli ratkaisuaan työaikalain kanneaikasäännöksen soveltumisesta sillä, että mainittujen korvausten kohdalla kyse on ollut työaikalain tarkoittamasta työaikasaatavasta, vaikka vaaditut korvaukset eivät määrällisesti olekaan perustuneet työaikalakiin.
Korkeimman oikeuden aiemman ratkaisukäytännön perusteella vuosilomaoikeuteen liittyvät ja vuosilomalain mukaisiin etuuksiin rinnastuvat edut ovat kuuluneet siis vuosilomalain kanneajan soveltamisalaan ja työaikasaatavat puolestaan työaikalain kanneaikasäännöksen soveltamispiiriin riippumatta siitä, mihin saatavat ovat määrällisesti perustuneet.
Johtopäätökset tuoreesta ratkaisusta
Nyt annetussa ratkaisussa korkein oikeus päätyi kuitenkin katsomaan, että työntekijän vaatimukset perustuivat nimenomaan työsuhteen ehtojen vastaiseen menettelyyn eli siihen, että työntekijälle oli laiminlyöty antaa työehtosopimuksen mukaisesti kertyneet työajan lyhennysvapaat työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Vaatimukset eivät näin ollen korkeimman oikeuden mukaan niiden syntyperuste huomioon ottaen rinnastuneet työaikalain korvausjärjestelmän mukaisiin korvauksiin kuten ratkaisussa KKO 2018:10, eikä kyse ollut työaikalain kanneaikaa koskevan säännöksen sanamuoto huomioon ottaen myöskään työaikalaissa tarkoitetuista saatavista. Korkein oikeus katsoi esittämillään perusteluilla, ettei puheena olevassa jutussa pitämättä jääneitä työajan lyhennysvapaita koskeviin saataviin tullut soveltaa työaikalain mukaista vanhentumisaikaa. Muun mahdollisen kanneaikasäännöksen soveltumisesta ei ollut korkeimmassa oikeudessa kysymys, joten työnantaja velvoitettiin suorittamaan myös pitämättä jääneiden vapaiden osalta korvausta työntekijälle.
Korkeimman oikeuden aikaisemman, edellä selostetun ratkaisukäytännön perusteella olisi ollut luontevaa päätellä, että työehtosopimuksen mukaisesti juuri työajan perusteella kertyvistä vapaista maksettavien korvausten katsottaisiin olevan joko työaikalaissa tarkoitettuja työaikasaatavia, tai vähintään niihin rinnastettavia saatavia, vaikka vapaat perustuvatkin kaikilta osin työehtosopimukseen. Nyt korkeimman oikeuden ratkaisu johti kuitenkin vähintään epäselvään oikeustilaan. Aiempien ja tuoreen oikeuskäytännön valossa vaikuttaisi siltä, että sellaisiin työsuhteeseen liittyviin saataviin, joiden perusteet ovat muualla kuin suoraan lainsäädännössä, sovellettavaa kanneaikaa ei välttämättä ole mahdollista ilman tuomioistuimen ratkaisua varmuudella päätellä.
Ratkaisu kokonaisuudessaan löytyy korkeimman oikeuden kotisivuilta.
Ota yhteyttä