Muutoksia vaihtelevalla työajalla työskenteleviä koskien
Elokuun alussa tuli voimaan lainsäädäntömuutoksia koskien vaihtelevalla työajalla työskentelevien työsuhteita. Vaihtelevan työajan sopimuksista säädetään muun muassa työsopimuslaissa ja työaikalaissa.
Mikä on ns. vaihtelevan työajan työsopimus?
Vaihtelevan työajan työsopimuksesta on kyse, kun työntekijän tuntimäärä tiettynä ajanjaksona vaihtelee työnantajan tarjottavissa olevan työn määrän vaihtelun vuoksi ennakoimattomasti. Työsopimuksessa on esimerkiksi sovittu säännölliseksi työajaksi 10-20 tuntia viikossa tai siitä, että työntekijä on tarvittaessa töihin kutsuttava.
Vaihtelevan työajan lainsäädäntöä ei sovelleta työsopimuksiin, joissa on sovittu keskimääräisestä säännöllisestä työajasta. Keskimääräisessä työaikamuodossa työaika voi esimerkiksi viikoittain ja päivittäin vaihdella, mutta on sovittu kiinteä tuntimäärä, johon työaika sovittuna ajanjaksona tasoittuu. Keskimääräisestä työajasta on kyse esimerkiksi silloin, kun työsopimuksessa on sovittu työehtosopimuksen perusteella, että työaika tasoittuu keskimääräin 40 tuntiin 8 viikon aikana.
Työsopimuslain säännökset – vaihtelevan työajan sopimusten käyttöala ja tarkasteluvelvollisuus
Työsopimuslaissa säädetään vaihtelevasta työajasta ja siitä, mitä vaihtelevalla työajalla tarkoitetaan sekä tarkemmista säännöistä koskien vaihtelevan työajan työsopimuksia. Työsopimuslain mukaan vaihtelevaa työaikaa koskevaa ehtoa ei voi työnantajan aloitteesta käyttää, jos työvoiman tarve on kiinteä (TSL 1 luku 11 §).
Työsopimuslain mukaan vaihtelevaa työaikaa koskevaan ehtoon sisältyvää vähimmäistyöaikaa ei saa työnantajan aloitteesta myöskään sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoiman tarve edellyttää. Esimerkiksi lain perusteluissa kuvataan tarkemmin, milloin työvoiman tarpeen voidaan arvioida olevan kiinteä ja miten työnantajan työvoiman tarvetta arvioidaan.
Työsopimuslakiin sisältyy lisäksi vaihtelevan työajan työsopimuksia koskeva tarkasteluvelvollisuus. Työnantajan on jatkossa vähintään 12 kuukauden välein tarkasteltava työsopimuksessa sovitun työaikaehdon toteutumista. Jos tarkastelujaksolla toteutuneiden työtuntien määrä ja työnantajan työvoiman tarve osoittavat, että työsopimuksessa sovittu vähimmäistyöaika olisi määriteltävissä korkeammaksi, työnantajan on kuukauden kuluessa tarkastelun suorittamisesta tarjottava työntekijälle sopimusta työaikaehdon muuttamisesta siten, että se vastaa tarkastelun tulosta. Lain perusteluissa kuvataan tarkemmin työnantajan työvoiman tarpeen arviointia ja esimerkiksi niiden tilanteiden arviointia, joissa työvoiman tarve on ollut jostain syystä ollut normaalia korkeampi tarkastelujaksolla. Lain perusteluissa luetellaan tarkemmin myös seikkoja, joita voidaan ottaa huomioon työvoiman tarvetta arvioitaessa, esimerkiksi työn ja toiminnan luonne.
Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle tarkastelun ajankohta ja tietyissä tilanteissa annettava myös kirjallinen selvitys tarkastelun tuloksesta ja sen perusteena olevista seikoista. Tarkasteluvelvollisuutta koskeva muutettu säännös tuli voimaan elokuun alussa, mutta työsopimuslain siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaan tullessa voimassa olevissa työsuhteissa tarkastelu on tehtävä vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
Muita työsopimuslain säännöksiä
Uutena säädetään myös siitä, että jos työnantaja lopettaa työn tarjoamisen kokonaan, työnantajan on työntekijän pyynnöstä selvitettävä kirjallisesti tarjolla olevan työn vähentymisen syyt.
Entuudestaan työsopimuslaissa säädetään irtisanomisajan palkasta ja sairausajan palkasta vaihtelevaa työaikaa noudatettaessa (TSL 6 luku 4 a § ja TSL 2 luku 11 § 2 momentti).
Työnantajan on myös annettava jatkossa osa-aikaisen tai määräaikaisen työntekijän pyynnöstä perusteltu vastaus pidentää työsopimuksessa sovittua säännöllistä työaikaa tai työsopimuksen kestoaikaa. Vastauksen antamisesta ja ajankohdasta säädetään tarkemmin työsopimuslaissa (TSL 2 luku 6 § 2 mom.)
Työnantajan velvollisuus antaa selvitys työnteon ehdoista
Työsopimuslain 2 luvun 4 §:n mukaan työnantajan on annettava työntekijälle tietyistä työsuhteen ehdoista, jos ehdot eivät käy ilmi kirjallisesta työsopimuksesta. Selvitettävien asioiden luettelo laajeni elokuun alussa kaikkia työsuhteita koskien ja lisäksi erikseen säädettiin uusista selvitettävistä asioista koskien vaihtelevan työajan työsopimuksia.
Työnantajan täytyy vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän osalta selvittää kirjallisesti esimerkiksi se, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoiman tarvetta. Jatkossa työnantajan on selvitettävä myös esimerkiksi viikonpäivät ja kellonajat, joina työnantaja voi työaikalain (30 § a §:n mukaisesti) teettää työtä ilman työntekijän kutakin kertaa varten antamaa suostumusta.
Tarkemmin selvitettävistä asioista löytyy tietoa työsopimuslain 2 luvun 4 §:stä. Siirtymäsäännöksessä säädetään myös tarkemmin siitä, miten tietoja täytyy täydentää ennen lain voimaantuloa tehdyissä vaihtelevan työajan sopimuksissa ja missä aikataulussa tietoja täytyy antaa uuden lain voimaantultua.
Työaikalain muutoksia
Myös työaikalakiin tuli joitain muutoksia elokuun alusta vaihtelevan työajan sopimuksia koskien. Laissa säädetään mm. siitä, missä tilanteissa työvuoron teettäminen edellyttää vaihtelevalla työajalla työskentelevän työntekijän suostumusta. Muutoksessa täsmennettiin sitä, että suostumus tarvitaan esimerkiksi silloin, jos työaika sijoittuu työnteon keskeisiä ehtoja koskevassa selvityksessä ilmoitettujen viikonpäivien tai kellonaikojen ulkopuolella. Tarkempia tietoja suostumuksesta löytyy työaikalain 30 a §:stä sekä 17 §:stä.
Jatkossa työvuoron peruuntuessa 48 tuntia ennen työvuoron alkua työntekijälle on maksettava kohtuullinen korvaus peruuntumisesta aiheutuneesta haitasta. Muutos koskee vain niitä tilanteita, joissa tällaista korvausta tai palkkaa ei muutoin makseta lain, työehtosopimuksen tai sovitun työvuoron sitovuuden perusteella. Tarkemmin peruuntumisesta säädetään työaikalain 30 a §:ssä.
